Kun kiinteistössä tai työmaalla siirretään vettä, johon on sekoittunut hiekkaa, savea tai muuta kiinteää ainesta, laitteisto joutuu poikkeuksellisen kovaan koetukseen. Monet olettavat, että järeä jätevesipumppu siirtää mukanaan mitä tahansa maasta irtoavaa materiaalia ilman seurauksia. Todellisuudessa hiekka ja karkea kiintoaine käyttäytyvät pumppausjärjestelmässä aivan eri tavalla kuin pehmeä orgaaninen liete tai tavallinen kotitalousvesi. Oikean pumpputyypin valinta ja järjestelmän mekaanisen rasituksen ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta kalliilta laiterikoilta ja äkillisiltä toimintakatkoksilta vältytään.

MITEN HIEKKA JA KARKEA KIINTOAINE VAIKUTTAVAT PUMPUN KESTÄVYYTEEN

 

Hiekka ja sora eivät ole harmitonta likaa. Ne muodostavat pumpun sisällä voimakkaan hiovan massan. Kun vesi virtaa suurella nopeudella pumpun läpi, siinä pyörivä hiekka toimii hiekkapaperin tavoin. Mekaaninen hiomavaikutus kohdistuu suoraan pumpun pesään ja juoksupyörään. Tämä eroaa täysin tyypillisen, pehmeän orgaanisen jätteen aiheuttamasta rasituksesta.

Hiekkapaperivertaus havainnollistaa hyvin sitä, miksi hienokin hiekkapöly on pumpun pahimpia vihollisia. Eroosiokuluminen ohentaa ja syö metallisia tai muovisia siivekkeitä jatkuvasti. Kun juoksupyörän ja pumpun pesän väliset välykset kasvavat kulumisen myötä, laitteen hydrauliikka heikkenee. Käytännössä jätevesipumppu joutuu tällöin työskentelemään entistä kovemmin saman vesimäärän siirtämiseksi. Se laskee laitteen hyötysuhdetta ja kasvattaa sähkönkulutusta. Pitkään jatkuva ylikuormitus johtaa lopulta moottorin kuumenemiseen ja sähköiseen vaurioon.

Vielä vakavampi ongelma on akselitiivisteen ennenaikainen vaurioituminen. Pumppujen moottoriosaa suojaavat mekaaniset akselitiivisteet pitävät sähköosat kuivina. Jos hienoa hiekkaa pääsee tunkeutumaan tiivistepintojen väliin, se kuluttaa pinnat pilalle nopeasti. Tiivistyksen pettäessä vesi pääsee suoraan moottoritilaan. Seurauksena on oikosulku, laitteen välitön pysähtyminen ja usein koko moottorin tuhoutuminen. Tällöin edessä on joko kallis korjaus tai koko laitteen uusimisen tarve.

MIKÄ ON TAVALLISEN UPPOPUMPUN JA JÄTEVESIPUMPUN ERO?

 

Laitteiden valinnassa törmätään usein väärinkäsityksiin. Monet luulevat, että kaikki veden alla toimivat pumput ovat samanlaisia. Todellisuudessa tavallinen uppopumppu ja vaativaan käyttöön tarkoitettu jätevesipumppu eroavat toisistaan rakenteellisesti ja toiminnallisesti huomattavasti.

Suurin käytännön ero liittyy vapaaseen läpäisyaukkoon sekä juoksupyörän rakenteeseen. Tavalliset, esimerkiksi sade- tai tulvaveden siirtoon tarkoitetut uppopumput on suunniteltu puhtaalle tai vain lievästi harmaalle vedelle. Niiden vapaa aukko on tyypillisesti hyvin pieni, usein vain noin viisi millimetriä. Siksi laite pystyy käsittelemään ainoastaan kaikkein hienojakoisinta likaa.

Varsinainen jätevesipumppu taas on rakennettu sietämään mustaa jätevettä, paksua lietettä ja suuria kiintoaineita. Näiden laitteiden vapaa läpäisyaukko on yleensä yli 30–50 millimetriä. Lisäksi niissä käytetään usein niin sanottua vortex- eli vapaavirtausjuoksupyörää. Vortex-tekniikassa juoksupyörä ei ole suorassa kosketuksessa pumpattavaan nesteeseen, vaan se synnyttää pumppupesään voimakkaan pyörteen. Tämä pyörre imee kiintoaineet ja pitkät kuidut laitteen läpi ilman, että ne takertuvat liikkuviin osiin.

Jos tavallista, pienen välyksen uppopumppua yritetään käyttää sakean jäteveden tai kuitupitoisten materiaalien, kuten WC-paperin tai hiusten siirtämiseen, seuraukset näkyvät nopeasti. Kuidut kiertyvät juoksupyörän akselin ympärille, läpäisyaukot tukkeutuvat ja moottori ylikuormittuu. Ilman riittävää läpivirtausta pumppu ei myöskään saa tarvitsemaansa jäähdytystä, jolloin se ylikuumenee ja vaurioituu käyttökelvottomaksi hyvinkin nopeasti.

MITEN VALITSEN OIKEAN REPIJÄLLÄ VARUSTETUN SILPPURIPUMPUN?

 

Kun jätevesiä joudutaan siirtämään pitkiä matkoja tai maasto vaatii kapeiden paineviemäriputkien käyttöä, perinteinen vapaavirtauspumppu ei aina riitä. Tällöin tarvitaan repijällä varustettua silppuripumppua, joka hienontaa kiinteät ainekset ennen kuin ne ohjataan kapeaan putkistoon. Silppuripumpun valinnassa on kuitenkin otettava huomioon muutama tärkeä tekninen seikka.

Ensimmäiseksi on tärkeää kumota yleinen harhaluulo: repijäpumppu ei ole kivenmurskain. Laitteessa oleva leikkuri ei silppua kiviä, hiekkaa tai metalliesineitä. Terien ja repijämekanismin tehtävänä on hienontaa orgaaninen materiaali ja tavallinen WC-paperi helposti virtaavaksi massaksi. Näin se mahtuu kulkemaan halkaisijaltaan kapeissa, jopa 32–50 mm putkissa ilman tukkeutumisvaaraa. Jos leikkuriin pääsee kovaa soraa tai kiviä, terät tylsyvät tai pahimmillaan murtuvat, mikä estää leikkaustoiminnon kokonaan.

Oikeaa pumppua valittaessa huomio on kiinnitettävä terien laatuun ja leikkausmekanismin välyksiin. Laadukkaat, esimerkiksi karkaistusta ruostumannesta teräksestä tai erikoismetalleista valmistetut terät säilyttävät leikkaustehonsa pitkään haastavissakin olosuhteissa. Mekanismin tarkat välykset varmistavat, että sitkeät kuidut ja hiukset leikkautuvat siististi eivätkä kietoudu terien väliin jumiuttamaan moottoria. Mikäli etsit luotettavaa laitetta ammattikäyttöön, tutustu kattaviin ammattilaisten jätevesipumppuihin. Ne on mitoitettu kestämään jatkuvaa kuormitusta teollisuudessa ja kiinteistötekniikassa.

MITÄ KIINTEISTÖN JÄTEVESIPUMPPAAMOON TAI VIEMÄRIIN SAA LAITTAA?

 

Viemäriverkoston ja jätevesipumppujen suurin rasitus johtuu sinne kuulumattomista jätteistä, ei niinkään luonnollisesta käytöstä. Käyttäjien keskuudessa vallitsee usein virheellinen käsitys, että ammattitasoinen jätevesipumppu siirtäisi kaiken verkostoon päätyvän materiaalin ongelmitta. Todellisuudessa kiinteistön viemäriin saa laskea ainoastaan ihmisperäistä jätettä, pesuvesiä sekä tavallista käymäläpaperia. Kaikki muu materiaali kuormittaa pumppujärjestelmää ja lyhentää sen käyttöikää huomattavasti.

Suuren vaaran pumppaamolle muodostavat erilaiset kosteuspyyhkeet, vauvanhoitoliinat, meikinpoistolaput ja mikrokuituliinat. Vaikka pakkauksissa väitettäisiin tuotteen olevan veteen liukeneva, se ei hajoa biologisesti samalla tavalla kuin puukuidusta valmistettu käymäläpaperi. Nämä synteettiset materiaalit säilyttävät lujuutensa kastuessaan. Pumppaamossa liinat takertuvat toisiinsa ja muodostavat pitkiä, köydenmäisiä ja erittäin sitkeitä sidoksia. Kun tällainen kuituköysi päätyy pumpun akselin ympärille, se kietoutuu tiukasti pyörivien osien väliin. Se jarruttaa ja lopulta pysäyttää voimakkaan sähkömoottorin, jolloin moottorisuoja laukeaa ja pumppaus pysähtyy kokonaan. Tämä puolestaan aiheuttaa välittömän tulvimisvaaran kiinteistössä.

Toinen huomattava haitta on keittiöistä peräisin oleva paistorasva ja ruokaöljy. Lämmin rasva on nestemäistä kaatovaiheessa, mutta viemäriputkiston kylmässä vedessä se jähmettyy nopeasti ja tarttuu putkien seinämiin. Rasva kerääntyy myös pintakytkinten päälle, jolloin ne painuvat ja lakkaavat toimimasta oikein. Huoltotilastojen mukaan suurin osa kaikista jätevesipumppaamoiden hätähälytyksistä ja ylimääräisistä huoltokäynneistä johtuukin näistä kahdesta tekijästä: viemäriin kuulumattomista kuitutuotteista sekä putkistoon kertyneistä kovista rasvakerrostumista.

MITEN JÄTEVESIPUMPPUA HUOLLETAAN JA KUINKA USEIN SE PITÄISI PUHDISTAA?

 

Jotta jätevesipumppu toimii luotettavasti ja pitää kiinteistön kuivana, se vaatii säännöllistä huoltoa. Pumppaamo on suljettu tila, jonne kertyy ajan mittaan raskasta liete- ja hiekkamassaa sekä pintaan kertyvää rasvaa. Ilman säännöllistä puhdistusta järjestelmä altistuu toimintahäiriöille ja kalliille laiterikoille.

Toimiva huolto- ja tarkistusaikataulu perustuu laitteen käyttöasteeseen. Perussääntönä kiinteistöissä on vähintään kerran vuodessa – vaativissa kohteissa kaksi kertaa vuodessa – tehtävä huoltokierros. Huollon yhteydessä suoritetaan seuraavat työvaiheet:

• Pintakytkinten puhdistus: Pintakytkimet ohjaavat pumpun toimintaa vedenpinnan korkeuden mukaan. Jos uimurin pintaan kertyy paksu rasvavaippa, kytkin ei pääse liikkumaan vapaasti. Tällöin pumppu voi jäädä käymään kuivana tai se ei käynnisty lainkaan, mikä johtaa välittömästi tulvimiseen. Uimurit on pestävä huolellisesti kuumalla vedellä ja tarvittaessa rasvaa liuottavalla pesuaineella.
• Kaivon pohjan tyhjennys: Vaikka jätevesipumppu siirtää vettä tehokkaasti, painavampi hiekka, sora ja liete painuvat aina pumppaamon pohjalle. Tämä kerros on imettävä säännöllisesti tyhjäksi loka-autolla tai poistettava mekaanisesti. Jos pohjalle kertyneen hiekkakerroksen annetaan kasvaa liian korkeaksi, pumppu alkaa imeä hiekkaa suoraan sisäänsä. Tämä altistaa laitteen aiemmin kuvatulle hiomapaperivaikutukselle.
• Nostoketjujen ja kaapeleiden tarkistus: Pumppaamon kostea ja syövyttävä ilmasto rasittaa kiinnityksiä. Pumppua kannatteleva nostoketju ja sähkökaapelit on tarkistettava mekaanisen kulumisen ja murtumien varalta. Mikäli ketju pääsee ruostumaan poikki, laitteen nostaminen huoltoa varten vaikeutuu huomattavasti.

Säännöllinen puhdistus pidentää pumpun mekaanisten osien käyttöikää merkittävästi. Huolto maksaa itsensä nopeasti takaisin, sillä se estää äkilliset, usein viikonloppuisin tai juhlapyhinä tapahtuvat pumppurikkoutumiset ja niistä aiheutuvat mittavat tulvavahingot kellareissa tai piha-alueilla.

NÄIN VARMISTAT TOIMINTAVARMUUDEN JA VÄLTÄT KALLIIT LAITERIKOT

 

Oikean jätevesipumpun valitseminen ja sen toimintakyvyn ylläpitäminen vaativat tarkkuutta. Laitteen hankinta pelkkien teknisten taulukoiden perusteella johtaa usein virheelliseen mitoitukseen. Jos pumppu on alimitoitettu, sen teho ei riitä siirtämään nestettä vaaditulle nostokorkeudelle. Tällöin moottori käy jatkuvasti ylikierroksilla ja ylikuumenee. Liian suuri pumppu puolestaan käynnistyy ja pysähtyy liian usein, mikä kuluttaa käynnistyskondensaattoria ja kytkinmekanismeja ennenaikaisesti.

Ammattitaitoinen laitesuunnittelu ja oikea mitoitus ehkäisevät kalliita laiterikkoja. Kun valinnassa otetaan huomioon nostokorkeus, putkilinjan pituus, virtausnopeus sekä siirrettävän nesteen todellinen laatu, säästetään huomattavasti korjaus- ja huoltokuluissa. Huolellinen suunnittelu varmistaa myös, että kiinteistön arki ja liiketoiminta voivat jatkua keskeytyksettä ilman huolta viemäriverkoston pettämisestä.